Elämä introverttina ekstroverttien maailmassa on yhtä lailla itsensä ylittämistä

Niin tapahtui, että synnyin introvertiksi. Koska maailma on kuitenkin ekstroverttien leikkipaikka, olen enimmäkseen itse käyttäytynyt kuin paras ekstrovertti.

Ekstroverttia voi teeskennellä, koska – onneksi – olemme paljon enemmän kuin perinnöimme, mutta myös siksi, että ainakin joskus on tuntunut, ettei muuta vaihtoehtoa ole, jos jaksamme. Pakon tai kuvitellun pakotuksen edessä ihminen päätyy tekemään kaikenlaisia asioita.

Odottamaton uravalinta

Ennen oli niin, että päädyin itselleni vielä käsittämättömästä syystä lukemaan puheviestintää eri puolilta maailmaa. Puhe. Viestintä. Taustalla on sama logiikka, jonka seurauksena monista pidättyneistä introverteista tulee näyttelijöitä. Tunne hänet.

Joka tapauksessa alavalintani johti siihen, että päädyin viestintätyöhön. Eli olla yhteydessä muihin ihmisiin enemmän tai vähemmän koko ajan.

Vuorovaikutuksista humisevaan metsään

Valmistumisen jälkeen olen ollut työelämässä yli 20 vuotta ja noin samaan aikaan olen ollut täysin töissä työpäivin jälkeen.

Toki joskus syynä on ollut työn suuri määrä ja mitä muuta kiusallista työelämä tuo mukanaan, mutta suurimman osan ajasta uusiutuminen on ollut vain inhimillistä. Sen jälkeen introvertti ei halua muuta kuin hiljaisen huoneen tai humisevan metsän.

Minun ei tarvitse puristaa asioita, joita muut pitävät tärkeinä, jos niillä ei ole minulle merkitystä. Niin se vain on.

Itsensä ylittäminen omilla ehdoillaan

Vaikka tulen nyt ulos introverttikabinetista hakkaamassa henkselit (sikäli, että introvertti ei koskaan hakkaa henkselit ja ikään kuin tämä ei olisi yllätys ihmisille, jotka tuntevat minut), en halua tehdä introverttiansani itse tai ansa, johon katoan joka kerta uutena ja tuntuvana.

Mutta tästä eteenpäin aion pysyä uskollisena itselleni suostumalla testaamaan introverttikuplani rajoja vain ja yksinomaan haasteissa, jotka palvelevat ydintehtävääni, joka on työskennellä tärkeiden asioiden eteen.

Minun ei tarvitse puristaa asioita, joita muut pitävät tärkeinä, jos niillä ei ole minulle merkitystä. Niin se vain on.

Vuosikymmenten puristamisen jälkeen tämä on valtava henkilökohtainen oivallus ja niin kirkas ja kaunis idea, että en voi olla ihmettelemättä, miksi noin yksinkertaisen asian toteuttamiseen meni melkein puoli vuosisataa. Että introvertin taistelemisen sijaan saan mennä sen leiriin, samalla puolelle, ja mennä uteliaana menemään minne tahansa uusi polkuni vie minut.

Vieraile myös:

  • Eristävä persoonallisuus – itsetutkiskelu, yksinäisyys ja katoaminen oman mielikuvituksen maailmaan
  • Pessimisti tietää: “Asiat menevät pieleen ja toiveet eivät toteudu”

Leave a Reply

Your email address will not be published.