Eristävä persoonallisuus – itsetutkiskelu, yksinäisyys ja katoaminen oman mielikuvituksen maailmaan

Ensi silmäyksellä eristävä persoonallisuus muistuttaa hämmentävästi sisäänpäinkääntymistä. Tarkempi tarkastelu paljastaa kuitenkin, miksi eristetty persoonallisuus on persoonallisuushäiriö (joka puolestaan ei ole sisäänpäinkääntymistä).

Eristetyn persoonallisuuden ominaisuudet

Eristävää persoonallisuutta kuvataan persoonallisuushäiriöksi, jolle on nimensä mukaisesti tunnusomaista eristäytyminen muista ihmisistä.

Tästä persoonallisuushäiriöstä kärsivä henkilö vetäytyy tyypillisesti omiin olosuhteisiinsa ja katoaa mielikuvitusmaailmaansa.

Jos esimerkiksi monet persoonallisuusintrovertit tai persoonallisuusherkät ihmiset nauttivat omasta tilastaan, ajastaan, rauhastaan ja hiljaisuudestaan, yksittäiselle persoonallisuushäiriölle on ominaista rajallinen kyky tuntea nautintoa.

Arkielämässä eristetty persoonallisuus voi ilmetä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

  • Jos eristäytyneen persoonallisuuden kärsijää rohkaistaan läheisyyteen, hän on todennäköisesti lähinnä vain ahdistunut.
  • Ei ole mielenkiintoista saada ruusuja tai oksia.
  • On painokkaasti riippumaton muista ihmisistä.
  • Etätyö omissa olosuhteissa sopii hyvin eristäytyneelle persoonallisuudelle.
  • Pitkän matkan rakkaus voi olla toimiva romanttisen suhteen muoto.
  • Yksittäisen ihmisen voi olla helpompaa ryhtyä tiukasti ammatilliseen tai harrastuksen ympärillä olevaan suhteeseen, koska silloin vuorovaikutus liittyy läheisesti asioihin eikä niinkään henkilökohtaiseen elämään ja tunteisiin.

Persoonallisuuden eristämisen kriteerit ICD-10-luokituksessa

ICD-10-luokitus määrittelee seuraavat kriteerit eristetylle persoonallisuudelle (F60.1):

Ensinnäkin henkilön on täytettävä persoonallisuushäiriön yleiset diagnostiset kriteerit.

Persoonallisuushäiriön yleiset kriteerit liittyvät muun muassa siihen, kuinka erilaista ihmisen tunne-elämää, tulkintoja itsestään ja maailmasta, impulssien hallintaa ja ihmissuhteita verrataan kulttuurin sisäisiin normeihin.

Lisäksi persoonallisuushäiriötä ei laukaise orgaaninen vamma tai yksittäinen tapahtuma, vaan se pysyy samanlaisena tilanteesta toiseen. Merkittävää on myös se, että henkilö itse kärsii tästä poikkeavuudesta ja että se on todennäköisesti alkanut ennen aikuisuutta.

Persoonallisuushäiriön yleisten kriteerien lisäksi yksittäisen persoonallisuushäiriön omaavan henkilön on täytettävä vähintään neljä seuraavista:

  • monet asiat eivät tuota iloa
  • litistyneet tunteet
  • kyvyttömyys ilmaista positiivisia tai negatiivisia tunteita muita kohtaan
  • ei välitä positiivisesta tai negatiivisesta palautteesta
  • seksi ei kiinnosta
  • priorisoi järjestelmällisesti yksinäisiä toimintoja
  • ajattelua hallitsee itsetutkiskelu ja mielikuvituksen maailma
  • yksi tai ei läheistä suhdetta (eikä kiinnostusta heihin)
  • tahaton kyvyttömyys noudattaa sosiaalisia normeja

Miten eristäytynyt persoonallisuus kehittyy?

On arvioitu, että noin 3-4 prosentilla ihmisistä on eristäytynyt persoonallisuus. Se on hieman yleisempi miesten kuin naisten keskuudessa.

Tarkkoja syitä yksittäisen persoonallisuushäiriön kehittymiseen ei tunneta. Yleisesti ottaen persoonallisuushäiriöiden taustalla tiedetään olevan mukana sekä ympäristö- että perinnöllisiä tekijöitä.

Itse asiassa eristäytyneen persoonallisuuden syyt liittyvät todennäköisesti kasvuolosuhteisiin, vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen sekä erilaisiin biologisiin ja geneettisiin tekijöihin, kuten myös persoonallisuushäiriöiden taustaan yleensä.

Eristetyn persoonallisuushäiriön ja skitsofrenian tiedetään liittyvän toisiinsa: Yhteisten riskitekijöiden lisäksi eristävä persoonallisuushäiriö on yleisempää skitsofrenian jälkeläisillä kuin koko väestössä.

Miten eristettyä persoonallisuutta kohdellaan?

Ensimmäinen este yksittäisen persoonallisuuden hoidossa on se, että häiriötä sairastava henkilö ei yleensä hakeudu hoitoon itse.

Perinteisen psykoterapian tehokkuudesta on vähän tutkimusnäyttöä, ja psykoosilääkkeitä ei aina ole käytössä, vaikka niistä onkin hyötyä.

Psykoterapian menestystä voi haitata myös se, että eristäytyneen persoonallisuuden voi olla vaikeaa luoda ja ylläpitää terapeuttista suhdetta.

Muodollista hoitoa ei kuitenkaan aina tarvita, jos henkilö voi muutenkin hyvin. Hänellä voi olla suhteita harrastuksen tai kenties tärkeän lemmikin kautta. Jopa mielikuvituksen maailma voi täyttää sosiaalisten suhteiden jättämän aukon.

Leave a Reply

Your email address will not be published.